Terveyspalvelut tarvitseville
22.03.2012 8:30
Terveyserot ovat jatkaneet kasvuaan Suomessa. Köyhät sairastavat enemmän ja pitempään ja kuolevat nuorempina kuin hyvätuloiset. Joidenkin mielestä tästä ei saisi Suomessa puhua. Kun presidentti Tarja Halonen otti asiaan kantaa toimintakautensa viimeisessä uudenvuoden puheessaan, sai valtakunnan upporikkaiden äänitorvi Björn Wahlroos siitä aiheen kritisoida Halosta. Nallen mukaan syy terveyseroihin ei ole tuloeroissa, vaan siinä, että köyhät eivät panosta terveydenhoitoon.
Kun vielä 1980 luvulla perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon käytettiin suunnilleen yhtä paljon rahaa, on suhde nyt kääntynyt selvästi erikoissairaanhoidon hyväksi. Tämä on lisännyt myös alueellista eriarvoisuutta ja kuristanut terveyskeskuksia. Yli viidesosa suomalaisista asuu alueilla, joilla on vaikeuksia ylipäätään saada lääkäriaikaa terveyskeskuksesta.
Pienituloiset käyttävät terveyskeskusten palveluja, parempituloiset ja suurimpien kaupunkien asukkaat turvautuvat yksityisiin lääkäripalveluihin. Yhä suurempi osa yksityisestä terveysbissneksestä on ylikansallisten yritysten hallussa ja kuten viimeaikaisesta keskustelusta on käynyt ilmi, nämä yritykset käyttävät suomalaisen verotuksen porsaanreikiä hyväkseen ja ottavat asiakkailta ja yhteiskunnalta keräämät voittonsa lähes verotta.
Voidaan siis hyvällä syyllä kysyä, onko ensin kana vai muna. Jos terveyspalveluja ei ole saatavilla muuten kuin suurella rahalla, on varmaa että pienituloiset tästä kärsivät ja jättävät lääkärissä käynnin viimeiseen tinkaan. Lisäämällä terveyskeskusten voimavaroja, niiden kykyä myös yhden perustehtävänsä eli ennaltaehkäisyn ja terveyskasvatuksen hoitamiseen voidaan parantaa ja tällä tavalla varmistaa, että myös pienituloiset voivat satsata oman terveytensä vaalimiseen.
Miten sitten lisätä terveyskeskusten voimavaroja tilanteessa, jossa uutta rahaa ei ole löydettävissä? Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson esitti joitakin viikkoja sitten, että julkinen raha eli Kela-korvaukset yksityisiltä terveyspalveluilta voitaisiin poistaa, ja tämä raha ohjata julkiseen terveydenhoitoon. Tätä ovat ehdottaneet aikaisemmin useat muutkin sosialidemokraattiset terveysministerit. Aina on tullut kylmää vettä niskaan. Niin nytkin. Muutosta ei tietenkään voi tehdä kertarysäyksellä, vaan portaittain, siinä tahdissa kun julkisen terveydenhuollon palveluvalmiutta lisätään.
Ellemme saa perusterveydenhuoltoa kuntoon, terveyserot jatkavat kasvuaan niin tuloluokkien kuin alueidenkin välillä. Kun uutta rahaa on vaikea saada, on yhteiskunnan tuki ohjattava sinne missä sen vaikuttavuus on suurin eli terveyskeskuspalvelujen laatuun ja saatavuuteen.
Myös kuntauudistuksella on yhteys julkisten terveyspalvelujen laatuun ja saatavuuteen. Kuntauudistuksella tavoitellaan sitä, että uudet suuremmat kunnat olisivat taloudellisesti paremmassa kunnossa huolehtimaan myös terveyspalvelujen tasa-arvoisemmasta järjestämisestä.
”Ellemme saa perusterveydenhuoltoa kuntoon, terveyserot jatkavat kasvuaan niin tuloluokkien kuin alueidenkin välillä. Kun uutta rahaa on vaikea saada, on yhteiskunnan tuki ohjattava sinne missä sen vaikuttavuus on suurin eli terveyskeskuspalvelujen laatuun ja saatavuuteen.”
Terveydenhuollon ongelmatiikan perusta on määritelty blogisi toiseksi viimeisessä kappaleessa. Tuossa se ydin on, mutta vastauksena ongelmaan näyttää olevan perinteinen malli – lisää samanlaista. Niin eivät ongelmat ratkea.
Haettaessa ratkaisua terveydenhuollon ongelmiin sosialidemokraatit ovat kytkeneet yhteen kolme toisiinsa asiaa, jotka kyllä esiintyvät yhdessä, mutta eivät välttämättä liity kovinkaan suuresti toisiinsa. Terveydenhuollon saatavuuden, yksityiselle sektorille maksettavat Kela-korvaukset ja yksityisen terveydenhoidon voitot, joissa hyödynnetään suomalaisen verotusjärjestelmän porsaanreikiä. Näiden asioiden keskinäinen kytkentä on enemmän populismia kuin pyrkimystä ratkaista kyseiset ongelmat.
Jos verotuksessa on porsaanreikiä, kuten ilmeisesti on, kyseessä on verolainsäädännön ongelma, ei terveydenhuollon. Ehdotan arvon kansanedustajille, että lähdette ratkaisemaan sitä ongelmaa verotuksen puolelta eikä terveydenhuollosta.
Niin julkisen kuin yksityisenkin terveydenhuollon suurin käyttäjäryhmä muodostuu työterveyshuollon ulkopuolella olevista. Kaksi suurta ryhmää ovat työttömät ja eläkeläiset. Kummassakin ryhmässä tulotaso vaihtelee ja vain osa kuuluu alimpaan tulodesiiliin, jossa olevat kuuluvat eivät ilmeisestikään yksityisiä palveluita käytä. Heille julkistenkin palveluiden käyttö on korkean kynnyksen takana.
Mainitut ryhmät eivät pääsääntöisesti käytä yksityistä terveydenhuoltoa. Jos he pääsevät julkisella puolella hoitoon ja saavat tarvitsevansa avun, he eivät käytä yksityisiä palveluita. Ikävä kyllä julkisen puolen palvelut ovat usein pitkän jonotuksen takana ja lähete mahdolliseen jatkohoitoon on aivan liian usein, ei suinkaan kiven vaan suorastaan vuoren alla. Tällöin he turvautuvat yksityisen sektorin palveluksiin ja siitähän sosialidemokraatit eivät näytä pitävän.
Asiasta kirjoitti 14.3.2012 Demari.fi otsikolla ” Terveyskeskuslääkäriin pääsy ei saa tuottaa tuskaa”. Artikkelissa kirjoitettiin : ”Potilaan kuuluisi päästä kertomaan vaivoistaan lääkärille kuta kuinkin saman tein, mutta enää tavoitellaan sitä, että potilas saisi yhteyden terveydenhuollon ammattihenkilöön kolmen päivän kuluessa.” Ei ihme, että kynnelle kykenevät turvautuvat yksityiseen sektoriin.
Perusterveydenhuollon rahoitusvajeeksi on arvioitu puolitoista miljardia euroa ja peruspalveluministerin esityksellä olisi saatavissa 200 – 300 milj. euroa ihmisten terveyden kustannuksella. Siinä on kuitenkin kaksi pahaa muttaa, se ei ensinkään riitä ja on yhä pidentyviin jonoihin joutuville epäinhimillistä. Ratkaisua on siis etsittävä toisaalta. Käytännössä se merkitsee terveydenhuollon rakenteellista uudistusta, on puututtava rakenteisiin, jotka eivät selvästikään näytä toimivan. Tältä osin ehdottaisin arvon kansanedustajille paneutumista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuudistukseen ja nopeasti.
SDP valmistautuu parhaillaan puoluekokoukseensa, mutta ajatuksia em. uudistuksesta ei kuitenkaan ole näkynyt. Näyttää yhä vahvemmin siltä, että ajatus perusterveydenhuollon kuntoon saattamisesta on sosialidemokraateilta kadoksissa, kuin terveyskeskuslääkäri meiltä vaalikarjalta. Myönnettäköön ettei se ihan focuksessa muillakaan ole.
Ihmeellinen tilanne, sillä Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta silti mihinkään ei ole varaa. Kansa on saatu sisäistämään säästöt (=leikkaukset) niin hyvin, että meillä on jo vanhuksia, jotka toivovat kuolevansa pois, koska tulevat niin kalliiksi kansantaloudelle. Sosialidemokraatit puhuvat vakaumuksen syvällä rintaäänellä hyvinvointivaltiosta, mutta puheet ja teot ovat yhä kauempana toisistaan.
Et sitten jaksanut puolustaa maakuntasi varuskunnan, Pohjois-Karjalan Prikaatin säilyttämistä, vaan taivuit asiaa koskeneessa välikysymysäänestyksessä äänestämään P-K:n Prikaatin lakkauttamista koskevan ehdotuksen puolesta.
Riitta kommentoi:
Varsinaisesti emme ole äänestäneet eduskunnassa varuskuntien lakkautuksesta tai säilyttämisestä. Perussuomalaisten välikysymyksestä äänestettäessä äänestettiin ennen muuta hallituksen luottamuksesta. Annoin luottamuksen hallitukselle, koska näimmehän jo kesällä miten vaikea hallitus oli muodostaa, kun vaalien suurin voittaja perussuomalaiset eivät hallitukseen halunneet lähteä. Olisiko tilanne tässä jotenkin muuttunut?
Torstaina äänestimme luottamuksesta puolustusministeri Wallinille. Asian käsittely siltä osin, kuin selvitetään millä tavalla Wallin on vaikuttanut lakkautettavien varuskuntien valintaan, on kesken. Kuten myös se onko hän tietoisesti harhauttanut kansalaisia ja eduskuntaa. Asiaa käsitellään uudestaan ensi viikolla hallituksen ulkoasianvaliokunnassa. On hyvä tietää kaikki asiat ennen kuin tekee johtopäätöksiä.
Olen kyllä kanssasi täysin samaa mieltä siitä että perusterveydenhuolto on ehdottomasti saatava kuntoon ja mieluummin nopealla kaavalla!
Riitta, hyvä kirjoitus. Perusterveydenhuollon kuntoon saattaminen on tärkeä asia. Tarvitaan tekoja. Maria Guzenina-Richardsonin malli on yksi keino. Toinen lienee kuntauudistus, jossa keskeisenä näkökohtana tulisi olla palvelujen saatavuuden parantaminen. Itse käytän paljon terveyspalveluja. Kunnallista terveyskeskusta käytän, jos saan ajan ilman viikkojen odotusaikaa. Näin tapahtuu harvoin. Saamaani erikoissairaanhoitoon olen erittäin tyytyväinen.
Parempituloiset ja suurimpien kaupunkien asukkaat maksavat sairasvakuutusmaksuja muidenkin puolesta ja sitten vielä eivät käytä julkisia palveluja vaan maksavat hoitonsa itse kun niitä on muualta paremmin saatavilla. Aikamoisia hyväntekijöitä itselleen ja yhteiskunnalle.
Terveydeydenhuollosta käytävää keskustelua vaikeuttaa se että siitä kärjekkäämmät mielipiteet tulevat niiltä jotka eivät oikeasti ole olleet koskaan sairaana. Joku pikku henkitystieinfektio hoituu kätevästi yksityislääkärillä 15 minuutissa sairaslomatodistuksen ja reseptin kirjoituksineen, ja 150 euron laskuineen. Mutta paljonko yksityispuolella maksaisi esim. 2 viikkoa kestävä sairaalajakso sisätautiosastolla? Varmaan omakotitalon verran!
Kunnallisella puolella nykyisin pitkäaikaissairaat saavat monasti kyllä erinomaista hoitoa mutta tuohon ennaltaehkäisevään terveydeydenhoitoon ja pikkuvaivoihin ei tunnu riittävän voimavaroja.
Sen enempää intoa ei riitä yksityispuolellakaan jos siinä ei ole vahvaa ansaintalogiikkaa mukana.
Kela-korvaukset yksityisiltä terveyspalveluilta on todellakin syytä poistaa, sillä tähän tukeen käytetty raha ei anna parasta tuottoa, kun sitä mitataan terveydellä tai muutoinkin.
On myös syytä muistaa, että Suomessa eräs suuri terveyden epätasa-arvoisuutta luova ja kokonaiskustannuksia kohottava verotuksen vika on se, että työsuhteeseen sidotun sairaalahoidon kustannukset ovat verovapaata tuloa.
Tämä ongelma on USA:ssa erittäin suuri ja siellä myös konservatiiviset republikaanitkin, etenkin Paul Ryan, ovat puuttuneet asiaan. (vähennysoikeus maksaa siellä hallitukselle $147.8 miljardia, enemmän kuin mikään muu verovähennys). url- linkki: http://www.nytimes.com/2012/03/24/business/judge-a-tax-play-by-its-loopholes.html